Suuria tunteita, pirskahtelevaa naurua, mieleenpainuva tarina
miinan-raivauksesta, synttärilaulu seniorille, Matalan Torpan balladi, kyyneliä silmänurkassa, maku- hermoja hivelevää jouluruokaa, kuvia matkan varrelta, puheita ja tarinoita projektista ja lämmintä yhdessäoloa kristallikruunujen alla.
Saimme kokea jotain ainutkertaista -jotain mikä muodostui tapahtumien ja hetkien sarjaksi, joka muistetaan vielä pitkään.
Virittäytyminen illan ohjelmaan
Karonkan aluksi kokoonnuimme juhlasaliin nauttimaan tervetuloglögit ja kuulemaan Seniorit ja Kulttuuri Porissa 2016 -projektin johtajan Johanna Piisin avajaispuheen. Johanna toivotti kaikki paikalla olleet lämpimästi tervetulleiksi juhlimaan karonkan merkeissä, nauttimaan hyvästä seurasta ja talon herkuista.
Johanna esitteli myös tilaisuuden kutsuvieraat eli Porin kaupungin kulttuurijohtaja Jaana Simulan, Porin kaupungin vanhuspalveluiden johtaja, muutosagentti Pirjo Rehulan, Sataedun koulutuspäällikkö Heli Sulkavan, murretaiteilija Elina Wallinin sekä Svenska Kulturfonden i Björneborg kulttuurityöryhmän koordinaattori Camilla Molander-Ruutun.
Me opiskelijat olimme yhteistuumin päättäneet yllättää seniorit juhlan kunniaksi tekemillämme kukkakoruilla: naiset saivat rintaansa valkoisen orkideavieheen ja miehet punaisen neilikan.
Saimme henkilökunnan edustajalta tervetulotoivotuksen lisäksi kuulla paikan historiasta eli siitä, kuinka puutavarakauppias ja laivanvarustaja August Wilhelm Björkman oli rakennuttanut Etelärantaan kaksikerroksisen kivitalon vuonna 1854 ja mitä kaikkea talon vaiheet pitivätkään sisällään.
Illan juhlateemaan sopi tilaisuuden aluksi yhteislaulu ”Paljon onnea vaan”, jonka päätteeksi ojennettiin onnittelukortti eräälle syntymäpäiviään juhlivalle seniorille. Olisiko yhteinen iltamme hienommin voinut alkaa.
Kukka rinnassa siirryttiinkin sitten pöytiin, johon kukin oli ajatuksella plaseerattu.
Pöydät oli kauniisti katettu kukkia unohtamatta ja menukortti kertoi herkuista, joista saisimme illan aikana nauttia.
Tilaisuuteen toi erityistä juhlan tuntua se, että ruoka tarjoiltiin pöytiin ja saimme nauttia myös talon viinistä. Raikas kalalautanen aloitti illan menun. Pääruokana nautittiin perinteisiä joulun herkkuja ja menun kruunasi piparikoristeinen luumuvaahto talon kahvin kera.
Illan musiikki vei mukanaan
Cygnaeuksen koulun 4. musiikkiluokan 19 oppilasta esiintyivät juhlaväelle opettajansa
johdolla. ”Lintu ja lapsi”, ”Hiutaleet”, ”Nicolas”, ”Joulumaa” ja ”Sydämeeni joulun teen” menivät tunteisiin ja yhden jos toisenkin sai nähdä kuivaavan jotain kosteaa silmänurkastaan. Esiintyjät palkittiin hienon setin päätteeksi jättikokoisella joulupiparilla.
Musiikillista linjaa jatkoi aina laulamaan valmiina ollut seniorimme, joka on ainoa vielä elossa oleva merimiinoja sodan aikana raivannut veteraani. Hän lauloi valssin miinojen raivauksesta sodan melskeessä.
Samainen seniori esitti illan kuluessa vielä slaavilaista kaihoa ja melankoliaa peilaavat Partisaanivalssin ja Mihail Lermontovin tekstiin perustuvan ”Yksin kuljen kaihon tiellä”. Seniorin iloisempaa repertuaaria olivatkin sitten ”Lapsuuden toverille” ja ”Kulkuset, kulkuset”, jonka kertosäe ”kulkuset, kulkuset, riemuin helkkäilee ”Hei! ” –välihihkaisuineen nosti tunnelman kattoon ja sai kattokruunujen kristallitkin helisemään.
Puheitakin pidettiin
Eräs senioreista kertoi puheessaan omista kokemuksistaan projektin vaikutuksista ja merkityksestä tavalla, johon muidenkin seniorien oli helppo yhtyä. Hän lukemansa porilaissyntyisen Kari Hotakaisen kirjoitelma omaishoitajan arjesta ja elämästä kosketti meidän kaikkien sisintä tavalla, joka toi tunteet pintaan heillekin, joilla ei omakohtaista kokemusta asiasta ollut.
Projektin johtaja Johanna Piisi valotti puheessaan projektin eri vaiheita ja kulkua ja kertoi kaikista mukana olleista. Hän toi sanoillaan tilaisuuteen juhlan tuntua ja valoi positiivisuudellaan kaikkiin hyvää mieltä. Johanna luotsasi ikimuistoisen illan kulkua sen alkuhetkistä aina kaihoisiin loppuhetkiin asti.
Seniorit lahjoittivat illan kuluessa Johannalle tarjottimen muistona mukavista hetkistä ja yhdestä yhdessä koetusta kulttuurikohteesta.
Camilla Molander-Ruuttu kertoi projektin rahoituksen juontavan juurensa Werner Petrellin säätiölle vuonna 1960 antamasta suuresta perinnöstä. Petrellin toivomuksena oli ollut, että hänen varojaan tultaisiin käyttämään ikäihmisten asumisen ja hyvinvoinnin tukemiseen. Molander-Ruuttu toi esille myös säätiön toiveen siitä, että projektimme tuloksia pystyttäisiin hyödyntämään niiden valmistuttua myös muualla Suomessa.
Ryhmänohjaajamme Krista Toivonen käsitteli puheessaan projektia oppimisen kannalta. Hän valotti projektityöskentelystä oppimismetodina, nosti esille monia tärkeitä matkan varrella opittuja asioita ja kertoi myös posterimme puuaiheesta, jonka oksat kasvavat ylöspäin –aivan kuten mekin lähihoitajina oppimisemme polulla.
Leena –Kaisa Hyllinen kertoi karonkkaväelle, että hän tulee alkuvuoden aikana haastattelemaan kaikkia senioreita ja opiskelijoita projektin tiimoilta siitä, kuinka jokainen kokee kohdallaan projektin mukanaan tuomat muutokset omassa elämässään ja mitä muuta projekti on mukana olleille mahdollisesti antanut.
Pirjo Rehula kertoi puheessaan, kuinka hän oli projektin alkuvaiheessa treffannut Johannan ja Jaanan kanssa Porin kirjastossa ja kiitteli Johannaa uudesta ja innostavasta ajatustavasta. Projektin alku oli ollut mukava haaste myös Porin kaupungin perusturvan väelle. Kohderyhmän miettiminen oli vaatinut fundeeraamista samoin kuin projektin markkinointi kohderyhmälle. Tällaiseen projektiin kun ei ennen oltu otettu osaa. Sinnikkyys palkittiin ja projektista kiinnostuneet seniorit löydettiin.
Heli Sulkava mainitsi puheessaan olleensa innostunut projektista jo heti sen suunnitteluvaiheessa ja nyt, kun ollaan juhlimassa karonkan merkeissä, innostus ei ole laantunut vaan päinvastoin. Fiilis on kuin leijuisi 2 metriä maan yläpuolella. Niin hienosti projekti on sujunut ja ylittänyt kaikki odotukset.
Jaana Simula kertoi innostuneensa projektista käydessään Johannan ja Camillan kanssa filosofisia ja arvokeskusteluja avantouintien lomassa. Hän oli ajatellut tykönään, että ”Ny tullee nii hiano porilaine juttu, et oksat pois.” Jaana toi esille musiikin tärkeyden ihmisen hyvinvoinnissa ja kertoi omakohtaisista kokemuksistaan musiikin parissa. Puheensa päätteeksi Jaana antoi Johannalle kiitoslahjan toivottaen tälle äärimmäistä sokeri-humalaa Alajärven tilan kinuski-taateli-vuohenmaitofudgen nauttimisen myötä.
Katri ja Essi E pitivät matkakertomukseksi puetun puheen projektin eri vaiheista ja 
niiden mukanaan tuomista tunteista ja kokemuksista. Essi toi esille kaikkien meidän opiskelijoiden kiitokset siitä, että olimme saaneet olla mukana tässä hienossa projektissa oppimassa mitä mainioimmalla tavalla tulevan lähihoitajan ammattimme ydinasioita. Eli sitä, kuinka tärkeää on ihmisistä välittäminen ja se, että ollaan läsnä ja kuunnellaan. Uskalletaan luottaa toiseen ihmiseen ja keskustella vaikeistakin asioista. Puheen päätteeksi heitimme ilmaan toivomuksen siitä, että tämä karonkka on vain yhteisen matkamme välietappi ja matka tulee jatkumaan vielä vuonna 2017.
Kaikki TVK 9:n paikalla olevat opiskelijat nousivat istuimiltaan ja vastasivat Essin kysymykseen ”Miltä kannalta elämässä eteen tulevat asiat kannattaa ottaa ? ” sanoin ”Oppimisen kannalta !” Näinhän se on ja näinhän se menee -sen ajattelumallin Krista on saanut meihin juurrutettua.
Muistoksi karonkasta
Illan päätteeksi opiskelijat jakoivat senioreilleen kotiin viemisiksi Johannan lahjoittaman joululahjakassin, jossa oli hapanlimppua, jouluteetä ja suklaata jouluisen tervehdyksen kera.
Seniorien kertomaa
Johanna kiersi juhlasalia mikrofonin kanssa tiedustellen seniorien tuntemuksia syksyn projektista:
”Tämä projekti on ollut taivaan lahja. En vaihtaisi mitään pois. Suru on nyt kietonut elämäni mustaan vaippaansa, mutta toivon, että kevätaurinko paistaisi kaikille tässä projektissa mukana oleville ja että tällaisia projekteja ja niiden mesenaatteja löytyisi jostain jatkossakin. ”
”Projekti on varmasti muuttanut maailmaa ja olen saanut uusia tuttavuuksia. Toivottavasti nähdään keväällä loppujutussa.”
”Ennen en halunnut lähteä juuri minnekään. Nyt lähden mielelläni.”
”On ollut mukava tulla kaikkiin tapahtumiin ihan alusta lähtien.”
”Tämä on ollut loistava juttu. Ollaan käyty teatterissa jo toiseenkin kertaan.”
”Kaikki tapahtumat olivat hienoja. Onneksi kumminkin päätettiin lähteä mukaan. Päivääkään ei olla kaduttu.”
”Oikein mukava tunnelma, ihanaa, että on saanut olla mukana ja tutustua näihin ihmisiin.
Täytyy alkaa kirjoittamaan kiitoskirjettä, ei malttaisi lainkaan lähteä pois täältä.”
Seniorien tunnelmia karonkasta Haikea tunnelma, koska tämä projekti päättyy. Ruoka oli tosi hyvää. Lasten kuoro ilahdutti ja sai pari kyyneltäkin silmäkulmaan. Järjestelyt ylittivät kaikki odotukset. Jos uusi projekti järjestetään, olisi yksi vapaaehtoinen innokas osallistuja jo valmiina.
Kuvat puhukoot puolestaan
Seniorien kulttuurikaverit eli TVK9:n lähihoitajaopiskelijat ryhmänohjaajansa Krista Toivosen kanssa karonkan jälkimainingeissa.
TVK9:n lähihoitajaopiskelijat kerran vielä ja oikein nimien kera 🙂
Karonkan päätössanat
Kun kysyin tapahtuman päätteeksi senioria kotiin saatellessani, mitkä ovat tunnelmat karonkkaillasta, hän vastasi näin sanoen: ” Tunnelma on katossa, en osannut odottaa mitään tällaista. Kyllä tämä oli hieno ilta. ”