Odottavin ja hieman haikeinkin mielin me opiskelijat ohjasimme 10 projektiin osallistunutta senioria auditorion lehtereille tähän viimeiseen yhteiseen tilaisuuteemme; projektin päätösseminaariin. 

Johanna Piisi toivotti kaikki tervetulleeksi Seniorit ja Kulttuuri Porissa 2016 -projektin loppuseminaariin Ulvilan Sataedun auditorioon ja kertasi puheessaan projektin ja siihen liittyvän tutkimuksen vaiheita.  ”Tutkimus oli sikäli ainutlaatuinen Suomessa, että siinä tutkittiin, vaikuttavatko senioreille tarjottavat säännölliset, ryhmässä tapahtuvat kulttuurielämykset seniorien hyvinvointiin.” Projektiin ja tutkimukseen osallistui kaikkiaan 21 senioria sekä heidän kulttuurikavereinaan eri tapahtumissa toimineet 16 lähihoitajaopiskelijaa ohjaajineen.

Anne Laine, Sataedun rehtori kiitteli puheenvuorossaan projektin kaikkia osapuolia ja totesi, että ”Hanke oli kuvannut innostuksen iloa ja iloista tekemistä. Se oli ollut monimuotoinen oppimisprojekti kulttuuritapahtumien muodossa.”Sataedun soteala kehittää jatkuvasti oppimisympäristöjä ja vastaavanlaista projektityöskentelyä on tarkoitus jatkaa kokemusten kautta ja tuoda osaksi koko koulutustarjontaa. Jo nyt ammatillisen koulutuksen reformi ottanut hyvinvoinnin parantamisen kulttuurin keinoin yhdeksi opintokokonaisuudeksi.”

Krista Toivonen valotti sitä, miten projekti oli nivottu opintoihin ja ammatti-taitovaatimuksiin. Krista yhdessä Heli Sulkavan ja Pasi Kallioisen kanssa linkitti oppilaiden ja ohjaajien projektityöskentelyn OI-hankkeeseen https://sataedu.fi/hankkeet/oi_osaamisperusteiset_oppimisprojektit_innovatiiviset_ja_osaavat_ammattilaiset . Tuotoksena syntyi blogeja, FB-päivityksiä ja posteri Kasvun Puusta, joka kuvastaa sitä, mitä projektin kautta opittiin: ammattitaitovaatimuksiin vastaamista, toimintakyvyn edistämistä, vuorovaikutusta, psykososiaalisen toimintakyvyn tukemista, tiimityötä ja tiedottamista. Kaiken kaikkiaan sovelsimme teoriaa käytäntöön. Kristan toiveena oli, että oppi kantaa työelämään ja että opiskelijat tulevat viemään kulttuuria ja hyvinvointia myös työpaikoilleen.

”Opettajan roolissa projekti on ollut kasvattava kokemus; sitä on oppinut sekä ryhmästä että omasta itsestään. Näinhän se menee, että jokainen kasvattaa oman oksansa eteenpäin.”

Sitten Seniorit saivat suunvuoron, kun Teija Karonen jututti heitä:

”Mikä oli mieleenpainuvin kokemus?”                                                    ”Olavi Virran elämästä kertova musikaali. ”
”Sinfoniettan konsertti, koska emme aikaisemmin olleet käyneet vastaavassa.”
”Ahlströmin ruukin seutu oli sävähdyttävä. ”
”Ahlströmissä pitäisi käydä uudestaan.  Kaipaamaan jäi tätä ryhmää ja ja näitä tapahtumia.”
”Taidemuseossa käytiin ihan ekaa kertaa, vaikka asutaan ihan naapurustossa.”

”Lähtisitkö uudestaan mukaan?”
”Kyllä ja olen onnellinen että olen saanut kokea kaikki nämä tapahtumat.”
”Olin tyytyväinen, ei muuten olisi tullut moista tehtyä. Sinfoniettan konsertti oli uusi elämys.”

”Kuinka projekti vaikutti sinuun?”
”Sitä kun kaipaa seuraa, oli mukavaa, että mentiin ja liikuttiin. Projekti vastasi juuri tähän tarpeeseen ja toi valoa pitkään syksyyn. Linja-automatkat lauluineen kaikkineen olivat mukavia.”
”Kaikki jäi mieleen. Projektilla oli mun elämälle tosi iso vaikutus. Tää piti mut elämässä kiinni.”
”Hienoa, että pääsimme molemmat tapahtumiin mukaan. Usein, kun järjestetään jotakin, vain toinen on se, joka osallistuu. Nyt saimme kokea kaiken yhdessä. Se oli hienoa.”

Opiskelijoista Niko Huusko ja Tero Anttila totesivat, että projekti toi mukanaan tosi erilaisia koulupäiviä ja itsekin sai paljon ja hienoja kokemuksia. Kulttuuritapahtumiin on jo viety työssäoppimispaikkojen asiakkaitakin. Paras kulttuurikokemus oli Sari Pynnän ja monen muunkin mielestä ehdottomasti Olavi Virta -musikaali.

Leena-Kaisa Hyllinen esitteli tutkimuksensa ja aloitti sen siteeraamalla kuvataiteilija Hugo Simbergia ”Taide on oikeastaan sitä, että voi keskellä talvea ikään kuin siirtyä ihanaan kesäaamuun ja tuntea kaiken, minkä tuolloinkin; tuntea luonnon heräävän ja oman itsensä olevan harmoniassa sen kanssa.”

Sataedun aikuisopiskelijat, vanhustyöhön erikoistuvat lähihoitajaopiskelijat (TVK9 ) olivat koonneet tutkimusmateriaalia lehtori Leena-Kaisa Hylliselle haastattelemalla ja havainnoimalla ”omia” senioreitaan..

”Ei menny yä hukkaa…”, totesi joku eturivistä, kun Leena-Kaisa päättäessä esityksensä ja sai hymyn koko kuulijakunnan huulille.

Anne Piuhola Mikaelsgårdenista kertoi puheenvuorossaan olevansa positiivisesti yllättynyt, kuinka helposti seniorit yleisesti ottaen saa juttuihin mukaan. Haasteena on vaan se, kuka tekee ja kuka inspiroi ja kuka ottaa vastuun siitä, että seniorit saadaan mukaan moniin hienoihin tapahtumiin, joita mm. Porin Kaupunki järjestää senioreille ihan ilmaiseksikin.

Terttu Lahtinen puhui ja toi esille kiitoksensa kaikkien seniorien puolesta. Hän kertoi omista kokemuksistaan ja elämänsä tapahtumista projektin aikana ja totesi lopuksi: ”Meillä on ollut hyvin ainutlaatuinen ryhmä.”

Sitten oli paneelikeskustelun aika Paneelikeskusteluun osallistuivat Satasoten muutosagentti Pirjo Rehula, Porin kaupungin kulttuuritoimen johtaja Jaana Simula, projektin rahoittajatahon Svenska Kulturfonden i Björneborgin kulttuurityöryhmän koordinaattori Camilla Molander-Ruuttu ja Ulvilan Sataedun lehtori, ryhmämme ohjaaja, Krista Toivonen.

 

Esille nousi ilo siitä, että projekti oli ollut hieno osoitus siitä, mitä voidaan saada aikaan, kun oppilaitos, julkinen, yksityinen ja kolmas sektori tekevät saumatonta yhteistyötä.
Mietittiin, mitä sote tuo tullessaan. Koska kulttuuripalvelut kuitenkin jäävät kaupunkien ja kuntien vastuulle, eikö niihin tulisi panostaa hyvinvointia lisäävinä asioina. Hyvinvointipalvelut kunnissa edesauttavat sitä, että ihmiset pysyvät paremmassa kunnossa ja syntyy säästöä julkisen terveydenhuollon menoissa.

.

Ruoan ja ruokailun merkityksestä keskusteltiin ja todettiin sen olevan elämyksiä tuottava, sosiaalinen ja jopa kulttuurihistoriaa peilaava asia.
Oli ollut hauskaa todeta, että ruokailun oli pitänyt olla tapahtumien sivujuonne, mutta se olikin osoittautunut suureksi mielenkiinnon kohteeksi kulttuurivierailujen aikana .
Projektia kehuttiin kullanarvoiseksi ja paljon hyvää tuottaneeksi.
Moniammatillinen yhteistyö ja verkostoituminen olivat antaneet hyvän pohjan opiskelijoille tämän päivän työmaailmaan.

Harrastustoiminta on se, mikä pitäisi tuoda ikäihmisten ulottuville; klubit ja kerhot voitaisiin ottaa meilläkin käyttöön Hollannin mallin mukaan. Kulttuuriin käytetään Porin budjetista 2% eli Lavian tai virhemarginaalin verran. Ei siis juuri mitään… Kun kerran on olemassa tutkimusta kulttuurin vaikutuksesta, niin sitä pitäisi puolustaa. Vanhuksetko tuottavat kustannuksia? Niinhän me kaikki, mutta ikäihmisissä on myös paljon voimaa ja vaikutusvaltaa, mikä pitäisi ottaa huomioon. Eikä sitäpaitsi noin miljoonaa ihmistä voi noin vain jättää huomiotta. Eihän?

Helena Isoviita kommentoi: ”Satasote on saanut kuulemma kehuja yhteen hiileen puhalluksesta. Ehkä saataisiin aikaan satakuntalainen malli yhdessä tekemisestä myös kulttuurin tiimoilta.”

Koulutuspäällikkö Heli Sulkava kertoi vielä tulevaisuudennäkymistä: Sataedu on hakenut rahoitusta hyvinvoinnin tukemiseen kulttuurin keinoin. Joten mahdollisesti jonkin näköistä kulttuuriin ja hyvinvointiin liittyvää settiä saattaa olla tulossa.

Sitten oli Hans Välimäen vuoro
Hansin kommentteja ruoan ja hyvinvoinnin merkityksestä: .”Mitä paremmin syö, sitä paremmin voi. Tuskin koskaan ruoasta ei ole puhuttu niin paljon kuin nyt. On tärkeää, tulisi olla tunne ja sydän olisi mukana ruoankin tekemisessä. Onnistuneessa menussa on aina jokin clue ja huikeaa on, jos                                                                       asiakas onnistuu sen löytämään.”

”Suomessa ruokaa ajatellaan liikaa ravintona, ei niinkään nautintona. On hölmöä, että ollaan koko ajan jollain dieetillä. Miksei nautita ruuasta ? Uskokaa tai älkää minäkin nautin hyvästä ruoasta, vaikkei sitä ulkonäön puolesta ehkä uskoisi, kun olen tällainen kuivan kesän orava, ja vielä kaljukin?”  heitti Hans juttunsa päätteeksi ja irrotti hersyvät naurut kuulijakunnasta.

Ruokakeskustelu jatkui, ja mietittiin, miten saisi ruoan maistumaan ikäihmisille. Siihen ei löytynyt yksiselitteistä vastausta. Hyvistä raaka-aineista oikein tehty ja esille laitettu ruoka maistuu kyllä. Hyvä ruoka tuo paremman mielen ja vielä kun ruuasta saa nauttia hyvässä seurassa mieli virkistyy makuhermojen hivelystä entisestään. Tässä lienee varmaankin yksi tärkeä resepti hyvinvointiin.

Anne Piuhola kertoi ehdottaneensa Mikaelsgårdenissa ruokakerhon aloittamista ja ruoan valmistusta porukalla. Hänen mielestään yllättävää oli se, ettei ikäihmisiä ruuanlaitto ja siihen liittyvä sosiaalinen vuorovaikutus jaksanut kiinnostaa. Ruokakulttuuri on sosiaalinen tapahtuma. Mietittiin, voisiko pullo hyvää viiniä päivällispöydässä virittää suomalaisetkin palvelukotien asukkaat aivan erilaiselle sosiaalisen kanssakäynnin moodille.

Seminaaripäivän viimeisenä ohjelmanumerona Johanna Piisi kiitteli projektissa suuren työn tehneitä TVK9:n lähihoitajaopiskelijoita loistavasta yhteistyöstä ja antoi ryhmälle 3000 €:n stipendin. Stipendin vastaanotti ryhmän projektipäällikkö Essi Eerikäinen. 

Hyvä maku jäi päivästä  ihan konkreettisestikin ottaen                                         Siitä iso kiitos Sataedun Cateringpuolen taitureille, jotka olivat valmistaneet taidokkaita silmiä ja makuhermoja hiveleviä herkkuja.

Paikalla oli myös Radio Yle Satakunnan toimittaja, joka haastatteli Johanna Piisiä, Leena-Kaisa Hyllistä, Krista Toivosta ja Hans Välimäkeä.

Haastattelun voit ladata ja kuunnella tästä linkistä:

https://sataedu-my.sharepoint.com/personal/krista_toivonen_sataedu_fi/_layouts/15/guestaccess.aspx?docid=1f6f69d7c0f60400c901b07204abad840&authkey=AYSpgbLae3D90h3h4IfgBko

TVK 9 kiittää kaikkia                      projektissa mukana olleita ikimuistoisista hetkistä                               ja yhteisestä matkastamme. 

 

 

Pekka Simojoen laulun sanoja mukaellen:

”On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa.                                                           Nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa.                                            Jäi jälki sydämiimme, Jälki unelmiin                                                               Teille sanomme nyt näkemiin.                                                                

Turvallista matkaa, me toivotamme näin.                                                           On aika purjeet nostaa ylöspäin.                                                             Turvallista matkaa, aalloilla elämän.                                                             Kanssa hyvän ystävän.                                                                                             

 Ei huomispäivän teitä, voi kukaan aavistaa.                                                      On joskus kyyneleitä ja joskus naurattaa.                                                         On yksi joka pystyy, kaiken ymmärtää                                                               hän matkaseuraksemme aina jää.”