Tänään oli Se päivä, tänään Se alkoi!
Ilmasssa oli kihelmöivää jännitystä, kun saavuimme Taidemuseolle aurinkoisena iltapäivänä. Suuri Eggert Peturssonin FLOORA -taidenäyttelystä kertova juliste antoi vihjeen sisällä odottavasta islantilaisten kasvien valtakunnasta. Astuimme sisään ja kapusimme portaat toisen kerroksen kokoustilaan. Johanna oli tullut paikalle jo hyvissä ajoin ja toivotti meidät tervetulleiksi.
Tunnelma oli rento ja fiilikset korkealla: tästä tulisi hyvä päivä.
Taidemuseon hissi toi hitaasti mutta varmasti seniorimme yksi kerrallaan kokoustilaan ja olimme valmiina aloittamaan ensimmäiset kulttuuritreffit.
Projektin ideoija ja vetäjä Johanna Piisi aloitti ja kertoi projektin syntyajatuksesta, tulevista tapahtumista, tavoitteista ja muista projektiin liittyviä asioita. Ryhmänohjaajamme Krista Toivonen toi senioreille Sataedun terveiset ja esitteli meidät opiskelijat, minkä jälkeen alkoikin toisiimme tutustuminen ja iloinen puheensorina täytti kokoustilan. Puhetta olisi riittänyt vaikka kuinka, mutta sitten oli aika siirtyä alakerran näyttelytilaan.
Alakerrassa tutustuimme Eggert Peturssonin FLOORA- näyttelyyn, jonka töistä meille kertoi elävästi ja kiinnostavasti oppaamme Hanna Paasikoski. Hannan mukaansatempaava opastus raotti ovea Eggertin sielunmaisemaan ja hänen tarinansa teoksiin liittyvistä jutuista sai meidät ihmettelemän töiden ja niiden kasvilajikkeiston monimuotoisuutta ja kiehtovia yksityiskohtia. Kaikki työt olivat öljväritöitä ja niin pikkutarkasti maalattuja, että jopa kanervankukan yksittäiset terälehdet erottuivat. Raameja ei ollut, vaan maalaukset jatkuivat kankaan reunojen yli aina seinäpintaan saakka.
Eggert on noin 60-vuotias islantilainen taidemaalari, joka on uransa aikana noussut suureen suosioon. Töissään hän kuvaa Islannin luonnonkasveja ja maisemaa; sen värejä ja pintoja. Erikoista töissä on se, että ne näyttävät erilaiselta läheltä ja kaukaa katsottaessa. Hienot, pikkiriikkiset yksityiskohdat huomaa vasta aivan lähelle tultaessa. Taiteilija onkin halunnut, että teokset ripustetaan mahdollisimman alas, jotta vierailijat pääsevät tutustumaan niihin lähietäisyydeltä.
Kierroksen jälkeen oli virvokkeiden aika. Cafè Muusassa oli tarjolla makeita ja suolaisia herkkuja, joista nautimme leppoisan jutustelun ohessa. Iloinen puheensorina täytti tilan ja jännityksestä ei ollut enää tietoakaan.
Tapahtuman päätteeksi kyyditsimme kukin Seniorin hänen kotiinsa ja sovimme hänen kanssaan seuraavan treffipäivän. Seuraavat treffit olisivatkin sitten seniorin kotona ja aiheena projektiin liittyvät ympäristön, seniorin toimintakyvyn ja mielialan kartoittaminen.
Kulttuurikaverien kommentteja päivän tunnelmista ja tapahtumista:
’Katsellaan, katsellaan” olivat ekat kommentit tulevista tapahtumista vitsailevaan ja hyväntuuliseen sävyyn kuitenkin. Odottavalla mielellä siis. Näyttelyssä mies kommentoi erästä maalausta: ” Komea kynnysmatto”.
Kahvilla pariskunta istahti toisen omahoitajapariskunnan kanssa samaan pöytään ja juttua tuntui riittävän. Omat fiilikset myös ihan positiiviset.
Seniorin ajatuksia: ”Mieleenpainuva ja virkistävä tapaaminen. Kaikki hymyilivät, tervehtivät ja toivottivat tervetulleeksi.” Kotikäynnin aluksi seniori lauloi ”Sä kasvoit neito kaunoinen”.
Seniorin kokemus kuultuaan Johannan alkupuheet: ”Kyllä me ollaan etuoikeutettuja. Kylmät väreet menee…” Senioreissa havaittavissa odottava ja jännittynyt ilmapiiri tulevasta. Seniorin mielestä oli ihanaa kokea taidenäyttely yhdessä, kun kahdestaan ei välttämättä tulisi lähdettyä.
Senioripariskunnan mietteitä taidenäyttelystä: ”Aivan ihanaa, saimme jo toisesta pariskunnasta ystäviä.” -mikä oli heidän mielestään tosi hyvä juttu. Odottavalla ja iloisella mielellä seuraavia tapahtumia ja kohtaamisia kohti.
Tähän ensimmäiseen tapaamiseen en senioreita saanut. Olisin kovin mielelläni heihin tutustunut. Olin ulkona vastaanottamassa tulijoita ja ilmeistä päätellen olisi voinut helposti luulla heidän osallistuvan linnan juhliin. Uskon heillä ollen hienon päivän.