Kolmansilla kulttuuritreffeillä suuntanamme oli Noormarkun ruukki. Tapasimme toisemme aamulla seurakuntakeskuksen edessä, jossa odottelimme linja-autoa. Kyytimme saavuttua valitsimme istumapaikat ja Johanna kertoi infoa päivästä. Linja-autossa oli odottavainen ja kiireetön tunnelma. Saimme Johannalta pieniksi matkaeväiksi mehua ja suklaata.
Kierroksemme opas Linda Lautamäki nousi linja-auton kyytiin Koivukujan päästä, kun saavuimme Noormarkkuun ja hän alkoi kertoa Ahlströmin ruukista ja sen upeasta miljööstä. Hän kertoi mm. että ruukin osti vuonna 1870 Merikarvialainen mies Antti Ahlström, joka kunnosti ruukin alueen ja jonka suvulle ruukki ja sen upeat rakennukset vieläkin nykyään kuuluvat.
Kierrokseemme linja-autolla sisältyi Ahlströmin suvun asuinrakennukset Isotalo, Havulinna, Villa Mairea ja muita rakennuksia kuten Pääkonttori, Noormarkun Klubi, työväenasunnot ja virkailijahuvilat sekä Makkarakosken saha. Samalla näimme myös kauniita puutarhoja ja puistoja.
Linja-auto kierroksen jälkeen tutustuimme vanhassa rautapajassa
sijaitsevaan Voyage -näyttelyyn, josta saimme lisää tietoa ruukin alueesta sekä Ahlströmin suvusta. Näimme mm. sen aikaista hääkattausta ja hääpuvustusta, yksityiskohtaisen pienoismallin ruukin alueesta sekä Iittalan lasiesineitä.
Näyttelyn jälkeen ajoimme Noormarkun klubille syömään maittavan lounaan, josta lähdimmekin ajelemaan takaisin Poriin. Reissun lopuksi lauloimme linja-autossa yhdessä ”Sä kasvoit neito kaunoinen”.
Linja-autokuljettajaamme kiitämme lämpimästi kyydistä ja siitä, että hän ystävällisesti auttoi senioreita linja-autossa siirtymisten kanssa.
Seuraava tapaamisemme onkin jo 10.10 Aleksis Kiven päivänä Ravintola Galle:ssa murteiden merkeissä.
Senioreiden ja kulttuurikavereiden kommentteja päivästä:
”Todella mielenkiintoinen kierros, ihme ettei ole tullut tutustuttua vaikka näin hieno paikka on näin lähellä.”
”Tosi mukava reissu, harmittaa valmiiksi ettei päästä osallistumaan seuraavaan tapaamiseen.”
Omasta mielestä myös mielenkiintoinen kierros, opas veti hienosti ulkomuistista ja ruoka oli hyvää. Iloisen näköisiä kasvoja ja hyväntuulista puheensorinaa.
”Vähän vielä jännittää nämä uudet ihmiset ja tapaamiset, mutta ehkä sitten ensikerralla ei enää niin.”
”Aivan ihana paikka ja näin lähellä kaupunkia eikä koskaan aikaisemmin ole tullut käytyä.”
”Tämä oli huvipäivä.”
”Kuljettaja oli tosi mukava.”
”Ruoka oli hyvää”.
”Onneksi lähdimme mukaan.”
Seniori sanoi, että oli todella mielenkiintoinen näyttely ja hyvää ruokaa 🙂 ja nautti kun sai olla ja jutella muiden senioreiden kanssa.
”Tosi hienoa kun saa olla tällaisessa mukana, ruoka oli todella maittavaa ja paikka hieno. Vanha tuttu ystäväkin oli mukana mikä on hieno asia.”
Ei ollut paljoa uni tullut seniorille silmään viime yönä, vaikkei tuleva päivä varsinaisesti jännittänytkään. ”Kyllä oli virkistävä päivä. Ihmeellistä, että tällainen paikka on niin lähellä Poria, enkä ole tiennyt tästä mitään.” Niin paljon on kaikkea. Ihan täällä virkistyy. Kyllä täytyy pojalle ja miniällekin sanoa, että tänne täytyy tulla toistekin. Ja on se Johanna vaan niin mukaansatempaava ja iloinen.
”Todella ihana ja mielenkiintoinen päivä. Täytti odotukset täysin.”
Huonosti oltiin nukuttu heilläkin, jännitti kai ensimmäinen retkemme.
Todella hienosti jaksettu reissu. Ihana päivä heidän kanssaan, odotellaan seuraavaa.
”Tosi hieno päivä. Koskas taas mennään?” Väsyneet, mutta tyytyväiset seniorit olivat kotiin päästyään valmiit pienille ansatuille päiväunille.