Projekti seniorin silmin

Eräänä iltapäivänä elokuun alussa alueemme palveluohjaaja soitti. Hänelle oli annettu tehtäväksi hankkia muutama omaishoitaja pariskunta ”johonkin” projektiin ja kysyi, voitasiko me osallistua. Hän ei oikeastaan tiennyt asiasta muuta, kuin että se kulttuuriin liittyy. Minä nopean toiminnan karjalaisena tietenkin lupasin, vaikka olin väsynyt ja mielellään jäämme kotiin hankaloituneesta tilanteestamme johtuen. Aina on se miehen pukeminen, wc- käynnit, ilmavaivat ym. joten kotona on tavallaan helpoin olla. Mieli kuitenkin kaipaa muutoksia.
Sitten meillä oli tilaisuus osallistua Junnilan leirille, missä oli kolmena päivänä luentosarja juuri siitäkin, että sairaan kanssa voi mennä tapahtumiin, mistä pitää. Se oli oikeastaan hyvä sauma kuulla nuo jutut.
Kohta sitten olikin ensimmäinen kerta tavata nuo kulttuuri-ihmiset Taidemuseolla. Olin yksin käynyt poikani tyttären kanssa juuri samaisessa näyttelyssä ja iloitsin, että miehellenikin tuli tilaisuus nähdä se ihmeellinen kukkien maailma.
Mennessämme museolle, päässäni oli monta kysymystä. Miten me pärjäämme, ketähän siellä on ja kuinka tylsää aika on mieheni mielestä. Ja voi sitä ihanaa vastaanottoa, mikä meitä odotti. Iloisia ihmisiä, kuin olisimme olleet linnan juhliin menossa. Kaikki tervehtivät ja olivat heti apua tarjoamassa. Körötettiin toiseen kerrokseen hissillä ja siellä häipyi loppukin jännitys. Kyllä me pärjätään, on aina pärjätty.
Kaikille esiteltiin asia ja miksi tällainen juttu on järjestetty sekä saimme omat kulttuuriystävät, Essin ja Johannan. Upeat, avuliaat tyypit, joista on iloa koko loppuvuodeksi ja ehkä jatkossakin.
No, näyttelyn kierto uudelleen oppaan johdolla avautui silmiin vieläkin syvemmälle. Tapahtuman kruunasi hyvät kahvit. Olimme kaikki etuoikeutettuja senioreja, jotka tänne olimme päässeet. Muutama ystävämme jopa hienoisesti kadehti meitä, mikä tuuri oli meitä kohdannut.
Olimme mieheni kanssa olleet ”terveinä” monissa riennoissa mukana ja usein olen harmitellut nykyistä tilannetta. Kotona oleminen alkaa joskus tympäistä, kun katselee Menoja palstaa, eikä kuitenkaan mennä juuri mihinkään.
Saimme listan seuraavista tapahtumista ja suurella ilolla niitä odotetaan. Emme halunneet olla pois Noormarkun kierroksestakaan mikä oli jo toinen tapaaminen ja niin vaihdoimme mieheni intervallipäiviäkin. Mukaan vaan!
Uskomattoman mielenkiintoinen käynti Voyage- näyttelyssä ja kuulla kuinka Ahlströmin suku on vaikuttanut laajalla alueella. Kiitos näistä tapaamisista ja innolla odotamme Aleksis Kiven päivää ja siitä taas seuraavaa…… Hartioiltani oli paljon pois, kun ystävät huolehtivat miehestäni. Nyt elämme päivän kerrallaan ja toivomme olevamme mukana kaikissa tapaamisissa ja niistä onkin osa vielä julkaisematta, mitä, se onkin arvoitus !
20160923_113604
 
                                                 Kiitollisuudella Terttu ja Simo Lahtinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *